Laskutus: Mitä minun yrittäjänä tulee tietää laskutuksesta?

E-booklet > Laskumerkinnät > Laskutus: Mitä minun yrittäjänä tulee tietää laskutuksesta?

Tähän kategoriaan olemme koonneet pienyrittäjän kannalta tärkeimmät laskutusvaatimukset; esimerkiksi mitä tietoja laskussa tulee olla tai milloin voidaan soveltaa kevennettyjä laskutusvaatimuksia.

Pohjana olemme käyttäneet verohallinnon ohjeita*
*Linkki luotu 30.10.2012

Kevennetyt laskumerkintävaatimukset

Kevennetyistä laskumerkintävaatimuksista säädetään AVL 209 f §:ssä. Kevennettyjä sisältövaatimuksia ei sovelleta tavaroiden yhteisömyyntiin (AVL 72 b §) tai tavaroiden kaukomyyntiin (AVL 63 a §) eikä sellaiseen toisessa EU-maassa tapahtuvaan tavaran tai palvelun myyntiin, josta ostaja suorittaa veron käännetyn verovelvollisuuden perusteella (AVL 2 a § tai 9 §:ää vastaava säännös)

Muissa kuin edellä mainituissa tilanteissa riittää, että laskussa on kevennetyt laskumerkinnät, kun laskun loppusumma on enintään 400 euroa.

Lisäksi kevennettyjä sisältövaatimuksia sovelletaan vähittäiskaupassa tai muussa siihen rinnastettavassa lähes yksinomaan yksityishenkilöille tapahtuvassa myyntitoiminnassa. Tässä tapauksessa laskun loppusummalla ei ole merkitystä ja se voi siis ylittää 400 euroa (verollinen loppusumma). Vähittäiskauppaan rinnastettavaa myyntitoimintaa harjoittavat esimerkiksi kioski, suutari, kampaamo tai hautaustoimisto.

Kevennetyt laskumerkinnät ovat riittävät myös ravintola- ja ateriapalvelulaskuissa sekä henkilökuljetuslaskuissa, lukuun ottamatta edelleen myytäväksi tarkoitettuja palveluja sekä pysäköintimittareiden ja muiden vastaavien laitteiden tulostamissa tositteissa.

Laskuissa, joihin sovelletaan kevennettyjä laskumerkintöjä, täytyy olla seuraavat tiedot:

• laskun antamispäivä,
• myyjän nimi ja arvonlisäverotunniste (Y-tunnus),
• myytyjen tavaroiden määrä ja palvelujen laajuus sekä näiden laji,
• suoritettavan veron määrä verokannoittain tai veron peruste verokannoittain,
• muutoslaskujen osalta viittaus alkuperäiseen laskuun sekä ne tiedot, joita laskulla muutetaan.

Kevennetyn sisältövaatimuksen laskuissa on mahdollista ilmoittaa hinnat arvonlisäverollisina, jos suoritettavan veron määrä on merkitty laskuun. Veron perustetta ei siis tarvitse ilmoittaa.

Laskuissa saa myös olla enemmän tietoa kuin mitä arvonlisäverolain säännökset edellyttävät.

Hotellilaskussa, joka on määrältään enintään 400 euroa, ei tarvitse olla ostajan nimeä (yöpyjän työnantajan nimeä), mutta siinä saa olla yöpyjän (työntekijän) nimi.

 

Pävitetty 12.2.2013

Yleiset laskumerkinnät

Arvonlisäverolain 209 e § sisältää luettelon pakollisista laskumerkinnöistä, jotka ovat:

• laskun antamispäivä
• juokseva tunniste
• myyjän arvonlisäverotunniste
• ostajan arvonlisäverotunniste käännetyn verovelvollisuuden tilanteissa tai kun on kyse tavaroiden yhteisömyynnistä
• myyjän ja ostajan nimi ja osoite
• tavaroiden määrä ja laji sekä palvelujen laajuus ja laji
• tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksun maksupäivä
• veron peruste verokannoittain, yksikköhinta ilman veroa sekä hyvitykset ja alennukset, jos niitä ei ole huomioitu yksikköhinnassa
• verokanta
• suoritettavan veron määrä
• merkintä myynnin verottomuudesta tai viittaus arvonlisäverolain taikka arvonlisäverodirektiivin kyseiseen säännökseen
• ostajan verovelvollisuudesta merkintä ”käännetty verovelvollisuus”
• ostajan laatimaan laskuun merkintä ”itselaskutus”
• tiedot uusista kuljetusvälineistä
• merkinnät ”voittomarginaalijärjestelmä-käytetyt tavarat”, ”voittomarginaalijärjestelmä-taide-esineet” tai ”voittomarginaalijärjestelmä-keräily- ja antiikkiesineet”
• merkintä ”voittomarginaalijärjestelmä-matkatoimistot”
• merkintä verollisen sijoituskullan myynnistä
• muutoslaskussa viittaus aikaisempaan laskuun

Laskulta vaadittavat tiedot voivat olla millä kielellä tahansa. Verohallinto voi tarvittaessa valvonnan yhteydessä vaatia laskun kääntämistä.

 

6.1.4 Ostajan arvonlisäverotunniste

Myyjän on merkittävä laskuun ostajan arvonlisäverotunniste, jos ostaja on verovelvollinen käännetyn verovelvollisuuden perusteella tai on kysymys tavaroiden yhteisömyynnistä.

 

6.1.5 Myyjän ja ostajan nimet ja osoitteet

Laskuun on merkittävä myyjän nimi tai myyjien nimet. Ostajaksi merkitään sen nimi, jolle tavara tai palvelu myydään. Lasku on osoitettava ostajalle tai jos ostajia on enemmän kuin yksi, ostajille. Jos esimerkiksi kaksi elinkeinonharjoittajaa ostaa yhdessä tuotantokoneen, molempien nimet tulee olla merkittynä laskuun. Vain tällöin molemmat ostajat saavat tehdä vähennyksen omasta osuudestaan. Jos jako-osuutta ei mainita laskulla, olettama on tasajako.

Laskuun merkitään myyjän ja ostajan toiminimi tai aputoiminimi, jolla elinkeinonharjoittaja on merkitty kaupparekisteriin. Jos elinkeinonharjoittajaa ei ole merkitty kaupparekisteriin, käytetään Verohallinnon rekisteriin merkittyä nimeä.

Kun elinkeinonharjoittaja toimii toisen nimissä ja lukuun eli välittäjänä, välitettyyn tuotteeseen liittyvästä laskusta on käytävä ilmi tuotteen varsinaisen myyjän nimi.

Jos myyjällä on useampia osoitteita, myyjä voi valita, minkä osoitteen hän merkitsee laskuun. Suositeltavaa on, että laskuun merkitään päätoimipaikan osoite tai sen toimipaikan osoite, josta tavaran toimitus tapahtuu tai palvelun suoritus tehdään.

6.1.6 Myytyjen tavaroiden määrä ja palvelujen laajuus sekä näiden laji

Tavarat yksilöidään käyttämällä kaupallista kuvausta tai tavaroiden nimeä. Palvelujen osalta palvelut yksilöidään mainitsemalla palvelun tyyppi. Tavara ja palvelu voidaan kuvata myös koodimerkinnällä, jos myyjällä, ostajalla ja tarvittaessa Verohallinnolla on käytettävissä koodiselite. Jos koodiselite on erillinen, se on säilytettävä laskun tavoin. Kuvaus voidaan myös tehdä viittaamalla sopimukseen, tilaukseen tai ostajalle toimitettuun tuoteluetteloon.

Palvelujen laajuus -merkintä on tarpeen vain silloin, kun laskusta ei muutoin käy ilmi myydyn suoritteen sisältöä. Esimerkiksi tavaran vuokrauksessa, palvelujen laajuus käy ilmi palvelun suoritusajankohdan eli laskutettavan vuokrakauden ilmoittamisella.

6.1.7 Tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksujen maksupäivä

Tavaroiden toimituspäivän tai palvelujen suorituspäivän taikka ennakkomaksun maksupäivän merkitseminen laskuun on tarpeen veron kohdistamiseksi oikein. Jos palvelujen suorituspäivää ei voida täsmällisesti todeta, on riittävää ilmoittaa suorituskuukausi. FOB- tai CIF -kauppalausekkein myydyn tavaran toimituspäivänä voidaan pitää laivan lähtöpäivää.

6.1.9 Verokanta

Laskuun merkitään hyödykkeen verokanta silloin, kun myyjä on velvollinen suorittamaan myynnistä veron. Jos laskulla myydään eri verokannan alaisia hyödykkeitä, laskuun merkitään jokainen sovellettu verokanta. Sovellettaessa käännettyä menettelyä, jolloin ostaja on verovelvollinen myynnistä, laskuun ei merkitä verokantaa.

6.1.11 Merkintä myynnin verottomuudesta

Verottomuuden perustetta ei tarvitse merkitä laskuun. Pelkkä merkintä myynnin verottomuudesta on riittävä. Laskulle voidaan merkitä esimerkiksi ”Veroton myynti”. Merkintä voidaan tehdä vaihtoehtoisesti myös viittaamalla arvonlisäverolain tai arvonlisäverodirektiivin asianomaiseen säännökseen.

Verohallinto suosittelee seuraavia merkintätapoja epäselvyyksien välttämiseksi:

• Vientimyynti ilmaistaan merkinnällä ”ALV 0 %, veroton myynti EU:n ulkopuolelle ” tai ”AVL 70 § ” tai ”VAT 0 %, Export of goods” tai ”arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 146 art.”.
• Yhteisömyynti ilmaistaan merkinnällä ”ALV 0 % yhteisömyynti” tai ”VAT 0 % Intra Community supply” tai ”AVL 72 a §” tai ”arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 138 art.”.
• EU-tavarakaupan kolmikantakaupassa ensimmäinen myyjä merkitsee laskuun normaaliin tapaan oman arvonlisäverotunnisteensa lisäksi ostajan arvonlisäverotunnisteen ja merkinnän yhteisömyynnistä.EU-tavarakaupan ensimmäinen ostaja eli toinen myyjä merkitsee laskuun oman arvonlisäverotunnisteensa lisäksi toisen ostajan arvonlisäverotunnisteen ja maininnan siitä, että kysymys on kolmikantatilanteesta esimerkiksi ”Kolmikantakauppa” tai ”Triangulation”. Kolmikantatilanteessa laskuun merkitään ”ALV 0 %” tai ”AVL 63 g §” tai ”arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 141 art.”.
• Myynnin verottomuus voidaan ilmoittaa EU:n ulkopuolelle tapahtuvaan tavaran kuljetukseen laskumerkinnällä ”ALV 0 %, Tavaran kuljetus EU:n ulkopuolelle”, tai ”VAT 0 %, Transport of goods outside the European Union” tai ”AVL 71 §” tai ”arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 146 art.”.
• Kun suomalainen elinkeinonharjoittaja myy palvelun, jonka myyntimaa on muu kuin Suomi ja ostaja on verovelvollinen, myyjän kirjoittamaan laskuun on tehtävä merkintä käännetystä verovelvollisuudesta. Esimerkiksi yleissäännön (AVL 65 §) mukaisen palvelun myynnistä laskuun merkitään ”Käännetty verovelvollisuus, arvonlisäverodirektiivi 44 art.” tai ”Reverse charge, VAT Directive art 44.” Tämä soveltuu sekä EU:ssa että EU:n ulkopuolella olevaan ostajaan.
• Rakennusalan käännetyn verovelvollisuuden mukaisiin laskuihin merkitään tieto siitä, että ostaja on verovelvollinen merkinnällä ”AVL 8 c §”.
• Liikkeen tai sen osan luovutuksesta laskuun tehdään merkintä ”AVL 19 a §:ssä tarkoitettu luovutus”.
• Kun palvelujen tuottaja luovuttaa kunnalle verottomia terveyden- ja sairaanhoitoon tai sosiaalihuoltoon liittyviä palveluja ja tavaroita, laskuun merkitään terveyden- tai sairaanhoitopalvelun osalta ”AVL 34 §:ssä tarkoitettu myynti” ja sosiaalihuoltopalvelujen osalta ”AVL 37 §:ssä tarkoitettu myynti”.

6.1.12 Merkintä käännetystä verovelvollisuudesta

Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan:

• jälkimmäisen ostajan ostoihin AVL 72 g §:ssä tarkoitetussa kolmikantakaupan tilanteessa AVL 2 a §:n mukaisesti
• kun myyjä on AVL 9 §:n mukainen ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja,
• sijoituskullan, kulta-aineksen tai kultapuolivalmisteen myyntiin AVL 8 a §:ssä tarkoitetulle ostajalle,
• päästöoikeuksien myyntiin AVL 8 b §:ssä tarkoitetulle ostajalle
• myyntiin AVL 8 c §:n mukaiselle rakentamispalvelun tai työvoimanvuokrauspalvelun ostajalle
• kun elinkeinonharjoittajalle myydään AVL 65 §:ssä tarkoitettu yleissäännön mukainen palvelu, joka luovutetaan joko Suomessa tai toisessa EU-maassa, jossa on ostajan kiinteä toimipaikka tai ostajan kotipaikka
• toisen EU-maan AVL 2 a §:ää vastaavan säännöksen mukaisiin jälkimmäisen ostajan ostoihin kolmikantakaupan tilanteissa
• toisen EU-maan AVL 9 §:ää vastaavan säännöksen mukaisiin myynteihin, kun myyjänä on suomalainen elinkeinonharjoittaja

Käännetyllä verovelvollisuudella tarkoitetaan sitä, että verovelvollinen myynnistä on myyjän sijasta ostaja.

Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan, jos ulkomaalaisella myyjällä ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole hakeutunut verovelvolliseksi täällä. Jos ulkomaalaisella on Suomessa kiinteä toimipaikka, joka ei kuitenkaan osallistu kyseiseen myyntiin, sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta.

Käännettyä verovelvollisuutta ei sovelleta, jos ostaja on yksityishenkilö tai ulkomaalainen, jolla ei ole täällä kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole hakeutunut verovelvolliseksi. Käännettyä verovelvollisuutta ei myöskään sovelleta kaukomyyntiin, henkilökuljetuspalveluihin ja oikeuteen päästä opetus-, tiede-, kulttuuri-, viihde- ja muuhun vastaavaan tilaisuuteen sekä pääsyyn välittömästi liittyviin palveluihin.

Laskuun tehdään merkintä ”Käännetty verovelvollisuus”.

Jos EU:n ulkopuoliselta myyjältä saadusta laskusta puuttuu ostajan arvonlisäverotunniste tai merkintä ”Käännetty verovelvollisuus” ostaja voi myös itse täydentää myyjältä saamaansa tositetta. Täydennetystä laskusta on käytävä ilmi, mitkä tiedot ovat alkuperäisiä. Käännettyä verovelvollisuutta sovellettaessa laskuun ei merkitä verokantaa eikä veron määrää. Näitä tietoja ostaja ei saa lisätä laskuun.

6.1.13 Merkintä itselaskutuksesta, jos ostaja laatii laskun

Laskuun merkitään ”itselaskutus” tai vastaava muun kielinen ilmaus. Englanniksi merkintä on ”Selfbilling”.

6.1.15 Marginaaliverotusmenettelyyn liittyvät merkinnät

Kun myyjä soveltaa AVL 79 a §:ssä tarkoitettua menettelyä, ostajalla ei ole vähennysoikeutta verosta, jonka myyjä suorittaa voittomarginaalista. Suositeltavaa on, että laskuun merkitään maininta siitä, että myyntihinta ei sisällä vähennettävää veroa.

Laskuun merkitään ”voittomarginaalijärjestelmä – käytetyt tavarat”, ”voittomarginaalijärjestelmä – taide-esineet” tai ”voittomarginaalijärjestelmä – keräily- ja antiikkiesineet”. Englanniksi merkinnät ovat ”Margin scheme – Second-hand goods”, “Margin scheme — Works of art” ja “Margin scheme — Collector’s items and antiques”.

6.1.16 Matkatoimistopalvelun myyntiin liittyvät merkinnät

Laskuun merkitään ”voittomarginaalijärjestelmä – matkatoimistot”. Englanniksi merkintä on ”Margin scheme – Travel agents”.

 

6.1.17 Sijoituskullan myyntiin liittyvät merkinnät

Sijoituskullan myynnistä on laadittu Verohallinnon ohje ”Sijoituskullan sekä kulta-aineksen ja kultapuolivalmisteen arvonlisäverotus”. Ohjeen kohdassa 7 on esimerkit laskumerkinnöistä eri tilanteissa.

Sijoituskullan sekä kulta-aineksen ja kultapuolivalmisteen arvonlisäverotus

 

Päivitetty ja ulkopuoliset linkit tarkistettu 12.2.2013

Kulujen edelleenlaskutus – Esimerkit

Esimerkki 1: Yritys A järjestää Suomessa usean yrityksen yhteisen tilaisuuden, joka voi olla kokous-, koulutus- tai edustustilaisuus. Yritys A maksaa tilaisuuden kustannukset, kuten tilavuokrat, ruoka- ja kahvitarjoilut sekä matka- ja majoituskustannukset, ja laskuttaa näistä kustannuksista yrityksiltä B ja C näille kuuluvan osuuden sellaisenaan lisäämättä kustannuksiin omia kulujaan tai katetta.

Laskuttaessaan kulut edelleen B:ltä ja C:ltä, A lisää laskuihin alkuperäisissä ostolaskuissa olleiden verokantojen mukaiset verot. A vähentää alkuperäisten ostolaskujen verot omasta osuudestaan edellyttäen, että A:n oma osuus ei ole vähennyskelvotonta edustuskulua. Jos tilaisuus on A:lle vähennyskelvoton edustustilaisuus, A saa vähentää ostettujen tavaroiden ja palvelujen verot ainoastaan siltä osin kuin laskuttaa nämä edelleen B:lle ja C:lle. B ja C vähentävät A:n laskutuksiin sisältyvän veron, jos hankinnat ovat vähennyskelpoisia.

Esimerkki 2: Yritys A on maksanut toisen yrityksen B puolesta B:n osuuden Suomessa tapahtuvasta henkilökuljetuksesta alan messuille. Yritys A vähentää omassa verotuksessaan alkuperäisen laskun sisältämän veron ja laskuttaa yrityksen B osuuden tältä 10 prosentin verokannalla. Jos yritys A:n osuutta pidetään edustusmenona tai muutoin vähennyskelvottomana, yritys A ei voi vähentää verotuksessaan oman osuutensa oston veroa, vaan A voi tehdä vähennyksen oston verosta vain siltä osin kun se laskuttaa kulun edelleen B:lle.

Esimerkki 3: Yritys A on maksanut ulkomaalaisen elinkeinonharjoittajan puolesta Suomessa tapahtuvan alan messuihin liittyvän majoitustilan vuokrauksen ja laskuttaa sen ulkomaalaiselta. Lisäksi hän laskuttaa palkkionsa. Majoitustilan vuokrauksen myyntimaa on Suomi, joten myynnistä suoritetaan vero Suomeen. Yritys A vähentää omassa verotuksessaan majoitustilan vuokran sisältämän veron ja laskuttaa ulkomaalaiselta majoitustilan vuokran ja oman palkkionsa 10 prosentin verokannalla.

Esimerkki 4: Yritys A on maksanut ulkomaalaisen elinkeinonharjoittajan puolesta mainospalvelun ja laskuttaa sen edelleen ulkomaalaiselta. Lisäksi hän laskuttaa palkkionsa. Mainospalvelu, joka on AVL 65 §.n mukainen palvelu ja on myyty siinä maassa, missä sijaitsee ostajan kiinteä toimipaikka tai missä on ostajan kotipaikka. Näin ollen myynnistä suoritetaan vero ostajan toimipaikan tai kotipaikan maahan. Yritys A vähentää omassa verotuksessaan mainospalvelun ostohinnan sisältämän veron ja laskuttaa ulkomaalaista edelleen ilman arvonlisäveroa. Laskuun merkitään esimerkiksi ”Ostaja verovelvollinen” tai ” Reverse charge”.

Esimerkki 5: Yritys A on maksanut toisen yrityksen B puolesta Suomessa tapahtuneet 150 euron hintaisen hotellimajoituksen (alv 10 %), 100 euron hintaiset ateriat (alv 14 %) ja 200 euron hintaisen kokoustilan vuokran (alv 24 %). Yritys A vähentää omassa verotuksessaan näiden hankintojen sisältämät verot ja laskuttaa B:ltä edelleen hankinnat sekä oman 20 euron suuruisen palkkionsa yritykseltä B. Yritys A jakaa palkkionsa eri verokantoihin laskutettavien hyödykkeiden verottomien hintojen suhteessa.

 

Päivitetty 12.2.2013

Kulujen edelleenlaskutus

Verovelvollinen yritys voi joskus maksaa toisen yrityksen puolesta tämän verollisen liiketoiminnan kuluja, esimerkiksi samaan konserniin kuuluvan yrityksen työntekijän matka- tai hotellikuluja.

Jos verovelvollinen yritys laskuttaa toisen yrityksen puolesta maksamiaan arvonlisäverollisia kuluja edelleen, kyseessä on verollinen myynti. Jos yritys lisää laskutukseen oman palkkionsa, tämä palkkio on osa verollista myyntihintaa. Palkkion verokanta on sama kuin edelleenlaskutettavan kulun verokanta.

Edelleenlaskutukseen sovelletaan arvonlisäverolain tavaraa ja palveluja koskevia myyntimaasäännöksiä. Jos edelleen laskutettava tavara tai palvelu on myyty toisessa EU-maassa tai EU:n ulkopuolella, myynnistä ei suoriteta veroa Suomeen. Tällainen palvelu on esimerkiksi mainospalvelu, jonka myyntiin elinkeinonharjoittajalle sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta.

 
Ota yhteyttä, niin konsultoimme asiaan liittyen

Päivitetty 12.2.2013

Laskujen säilyttäminen

Verovelvollisen on itse huolehdittava laskujen säilytyksestä riippumatta siitä, kuka laskut on laatinut.

Laskut on säilytettävä Suomessa. Sähköisesti tallennetut laskut voidaan säilyttää toisessa EU-maassa, jos tallennus on suoritettu sähköisesti siten, että se takaa täydellisen tosiaikaisen tietokoneyhteyden näihin tietoihin tai elinkeinonharjoittaja on ulkomaalainen, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa.

Laskut voidaan säilyttää myös muualla kuin Suomessa tai toisessa EU-maassa. Kirjanpitolain 2 luvun 9 §:n 1-2 momenttien mukaan kirjanpitokirjat, tilikauden tositteet ja muu kirjanpitoaineisto saadaan kirjanpidon hoitamiseksi tai 3 luvussa tarkoitetun tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimiseksi säilyttää tilapäisesti muualla kuin Suomessa. Kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella säädetään tarkemmin ulkomailla säilyttämisen edellytyksistä.

Kuinka pitkään laskut ja tositteet pitää säilyttää?

Laskut on säilytettävä vähintään kuusi vuotta sen kalenterivuoden lopusta, jonka aikana tilikausi on päättynyt ja johon tilikauteen liiketoimi sisältyy. Kiinteistöinvestoinnin suorittamiseen liittyvät laskut ja tositteet on kuitenkin säilytettävä 13 vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana tarkistuskausi on alkanut. Vastaava säilytysaika koskee selvityksiä, jotka luovuttajan on annettava kiinteistöinvestoinnista luovutuksensaajalle.

 

Päivitetty 9.2.2013

Laskuttamisen perustiedot

Lasku on paperimuodossa tai sähköisessä muodossa annettava tosite tai ilmoitus, jonka myyjä kirjoittaa ostajalle. Lasku on asiakirja, jonka on täytettävä arvonlisäverolain vaatimukset.

Laskutyypit

Laskulle on olemassa erilaisia käyttötarkoituksia. Yleisimmät laskutyypit:

• Lasku — normaalilasku, jossa myyjä veloittaa ostajaa. Yleisin laskutyyppi.
• Hyvityslasku — mikäli ostaja palauttaa tuotteen tai reklamoi toimituksesta ja myyjä hyväksyy rahasumman palautuksen tai myöntää hinnan alennuksen, kirjoittaa myyjä ostajalle hyvityslaskun.
• Koontilasku — yhdelle laskulle on koottu laskutettavat erät useasta eri toimituksesta tai useampi alalasku niputetaan ja kokonaisloppusummasta tehdään koonti- eli yhteenvetolasku (alalaskuilla erittelyt, yhteenvetolaskulla vain loppusumma).
• Itselasku (engl. self billing invoice) — ostajan myyjälle lähettämä lasku, jossa ostaja ilmaisee kuluttamansa tavaramäärän ja rahasumman, jonka aikoo maksaa. Itselaskun käyttöönoton edellytyksenä on huolellisesti määritetyt liiketoimintaprosessit.
• Pro forma -lasku — tullausta ym. varten laadittu ”näennäislasku”, josta ilmenee tavaran arvo.

Laskumerkinnät

Arvonlisäverolaki sisältää luettelon pakollisista laskumerkinnöistä, jotka ovat:

• laskun antamispäivä
• juokseva tunniste
• myyjän arvonlisäverotunniste
• ostajan arvonlisäverotunniste käännetyn verovelvollisuuden tilanteissa tai kun on kyse tavaroiden yhteisömyynnistä
• myyjän ja ostajan nimi ja osoite
• tavaroiden määrä ja laji sekä palvelujen laajuus ja laji
• tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksun maksupäivä
• veron peruste verokannoittain, yksikköhinta ilman veroa sekä hyvitykset ja alennukset, jos niitä ei ole huomioitu yksikköhinnassa
• verokanta
• suoritettavan veron määrä
• merkintä myynnin verottomuudesta tai viittaus arvonlisäverolain taikka arvonlisäverodirektiivin kyseiseen säännökseen
• ostajan verovelvollisuudesta merkintä ”käännetty verovelvollisuus”
• ostajan laatimaan laskuun merkintä ”itselaskutus”
• tiedot uusista kuljetusvälineistä
• merkinnät ”voittomarginaalijärjestelmä-käytetyt tavarat”, ”voittomarginaalijärjestelmä-taide-esineet” tai ”voittomarginaalijärjestelmä-keräily- ja antiikkiesineet”
• merkintä ”voittomarginaalijärjestelmä-matkatoimistot”
• merkintä verollisen sijoituskullan myynnistä
• muutoslaskussa viittaus aikaisempaan laskuun

 

Laskumalleja löytyy tästä

Kevennetyt laskumerkinnät

Kevennetyt laskumerkinnät ovat mahdollisia, jos laskun suuruus ei ylitä 400 euroa. Alla on lueteltu tiedot, jotka on vähintään oltava kevennettyjen laskumerkintöjen laskussa.

• laskun antamispäivä
• myyjän nimi ja arvonlisäverotunniste (Y-tunnus)
• myytyjen tavaroiden määrä ja palvelujen laajuus sekä näiden laji
• suoritettavan veron määrä verokannoittain tai veron peruste verokannoittain
• muutoslaskujen osalta viittaus alkuperäiseen laskuun sekä ne tiedot, joita laskulla muutetaan

Laskuissa saa myös olla enemmän tietoa kuin mitä arvonlisäverolain säännökset edellyttävät.

Kevennetyn sisältövaatimuksen laskuissa on mahdollista ilmoittaa hinnat arvonlisäverollisina, jos suoritettavan veron määrä on merkitty laskuun. Veron perustetta ei siis tarvitse ilmoittaa.

Kevennetyt sisältövaatimukset koskevat myös sellaisia laskuja, jotka annetaan vähittäiskaupassa tai muussa siihen rinnastettavassa lähes yksinomaan yksityishenkilöille tapahtuvassa myyntitoiminnassa. Näissä tapauksissa laskun loppusummalla ei ole merkitystä, se voi siis ylittää 400 euroa (verollinen loppusumma).

Vähittäiskauppaan rinnastettavaa myyntitoimintaa harjoittaa esimerkiksi kioski, suutari, kampaamo tai hautaustoimisto. Kevennetyt laskumerkinnät riittävät myös tarjoilupalvelu- ja henkilökuljetuslaskuissa, lukuun ottamatta edelleen myytäväksi tarkoitettuja palveluita. Lisäksi kevennetyt laskumerkinnät ovat riittävät pysäköintimittareiden ja muiden vastaavien laitteiden tulostamissa tositteissa.

Hotellilaskussa, joka on määrältään enintään 400 euroa, ei tarvitse olla ostajan nimeä (yöpyjän työnantajan nimeä), mutta siinä saa olla yöpyjän (työntekijän) nimi.

 

Päivitetty 12.2.2013