olga, Author at Tilitoimisto PK Economics, Helsinki, Herttoniemi, ja Salo
8.2.2026
Yritystoiminnassa tulee jatkuvasti vastaan tilanteita, joissa hankitaan pientä irtainta käyttöomaisuutta: puhelin, työkalu, laite tai muu vastaava. Usein hankintahinta jää alle 1 200 euroon, ja silloin herää luonnollinen kysymys:
👉 Onko pienhankinta pakko vähentää kerralla, vai voiko sen jaksottaa poistoina useammalle vuodelle?
Hyvä uutinen on tämä: valinnanvaraa on.
Mitä pienhankinnalla tarkoitetaan?
Pienhankinnalla tarkoitetaan irtainta käyttöomaisuutta, jonka
- hankintameno on enintään 1 200 euroa, tai
- todennäköinen taloudellinen käyttöaika on enintään kolme vuotta.
Tyypillisiä pienhankintoja ovat esimerkiksi:
- matkapuhelimet
- pienet laitteet ja koneet
- työvälineet
Myös useammasta osasta koostuva kiinteä kokonaisuus voidaan katsoa pienhankinnaksi, vaikka yksittäisiä osia olisi useita.
Vaihtoehto 1: Vähennys kerralla
Yrityksellä on oikeus vähentää pienhankinta kokonaisuudessaan käyttöönottovuonna.
Lisäksi:
- jos irtaimen käyttöomaisuuden menojäännös on enintään 1 200 euroa, sen saa poistaa yhdellä kertaa
- pienhankintoja saa vähentää yhteensä enintään 3 600 euroa per verovuosi
Tämä vaihtoehto on monelle houkutteleva, koska se:
- yksinkertaistaa kirjanpitoa
- pienentää verotettavaa tulosta heti
- ei vaadi poistolaskelmien seuraamista jatkossa
Vaihtoehto 2: Poistot menojäännöksestä
Pienhankintaa ei ole pakko vähentää kerralla.
Halutessaan yritys voi:
- lisätä hankinnan irtaimen käyttöomaisuuden menojäännökseen taseseen
- tehdä siitä normaalit poistot useamman vuoden aikana
Tämä voi olla järkevää esimerkiksi silloin, kun:
- yrityksellä ei ole tarvetta pienentää tulosta juuri kyseisenä vuonna
- halutaan tasata kuluja useammalle tilikaudelle
- yrityksellä on jo muutenkin selkeä poistolinja käytössä
Entä jos omaisuus myydään myöhemmin?
Kirjaustapa vaikuttaa myös myyntitilanteeseen:
🔹 Jos hankinta on vähennetty kerralla
→ myöhemmin saatu myyntihinta kirjataan suoraan sen vuoden veronalaiseksi tuloksi, jona raha saadaan.
🔹 Jos käytössä ovat poistot
→ myyntihinta huomioidaan menojäännöslaskelman kautta epäsuorasti.
Tämä on hyvä ottaa huomioon jo hankintavaiheessa.
Yhteenveto: valinta on sinun
1 200 euron pienhankintaa ei ole pakko käsitellä yhdellä tietyllä tavalla.
Yritys voi itse valita, vähentääkö hankinnan:
- heti kokonaan kuluksi
- vai poistoina useamman vuoden aikana
Tärkeintä on:
- tehdä ratkaisu tietoisesti
- noudattaa samaa linjaa johdonmukaisesti
- varmistaa, että kirjanpito ja verotus kulkevat käsi kädessä
Pieneltä kuulostava hankinta voi olla yllättävän hyvä verosuunnittelun työkalu, kun vaihtoehdot tuntee.
Olga Svarvali
olga@pk-economics.fi
Kuva Tekoälyn luoma
4.1.2026
Asiantunteva tilitoimisto on uudelle toiminimiyrittäjälle korvaamaton apu verotukseen liittyvissä kysymyksissä. Silti perusasiat on hyvä ymmärtää myös itse. Kun hahmotat verotuksen logiikan, osaat varautua veroihin ajoissa ja vältyt ikäviltä yllätyksiltä.
Tässä artikkelissa käymme läpi toiminimen verotuksen keskeiset asiat: miten tulos muodostuu, miten veroja maksetaan ja milloin arvonlisävero astuu kuvaan.
Mitä toiminimen verovähennykset tarkoittavat?
Yrittäjien puheissa kuulee usein sanonnan ”firman piikkiin”. Käytännössä tämä tarkoittaa yritystoiminnan vähennyskelpoisia kuluja.
Toiminimiyrittäjälle tyypillisiä vähennyskelpoisia kuluja ovat esimerkiksi:
- YEL-vakuutus,
- kirjanpito ja laskutusohjelmat,
- markkinointi,
- työvälineet ja tarvikkeet,
- neuvottelu- ja edustuskulut,
- toimialaan liittyvät hankinnat.
Nyrkkisääntö on yksinkertainen: kulu on vähennyskelpoinen, jos se liittyy tulon hankintaan tai sen säilyttämiseen.
Vähennyskelpoiset kulut pienentävät yrityksen tulosta – ja sitä kautta myös maksettavan tuloveron määrää.
Kuitit talteen
Kaikista yritystoimintaan liittyvistä ostoista tulee säilyttää kuitti tai muu tosite. Kun pidät huolen myös pienistä kuiteista, et maksa veroja turhaan liikaa.
Varaudu veroihin ajoissa
Toiminimiyrittäjän on hyvä muistaa, että yrityksen tililtä omaan käyttöön nostettu raha ei ole yrityksen kulu. Siksi osa tuloista on jätettävä sivuun tuloverojen maksamista varten.
Palkkatyössä työnantaja hoitaa ennakonpidätyksen puolestasi. Yrittäjänä vastuu veroista on sinulla – joko itse hoidettuna tai kirjanpitäjän avulla.
Missä ja miten toiminimiyrittäjä maksaa verot?
Toiminimiyrittäjä maksaa tuloverot yleensä ennakkoveroina pitkin vuotta. Ennakkoveron määrä perustuu OmaVerossa annettuun arvioon yritystoiminnan tuloksesta.
Jos arvio menee pieleen, sitä voi muuttaa milloin tahansa. Liikaa maksetut verot palautetaan, ja liian vähäiset voidaan täydentää lisäennakkona tai jäännösverona.
Ennakkoveron yleinen eräpäivä on kuukauden 23. päivä, ja maksutiheys riippuu arvioidun tuloksen määrästä.
Pienimuotoisessa toiminnassa toiminimen tulot voidaan vaihtoehtoisesti huomioida myös verokortilla, mikä on yleistä sivutoimisilla yrittäjillä.
Toiminimi vai osakeyhtiö – verotuksen näkökulma
Toiminimessä kaikki tulot verotetaan yrittäjän henkilökohtaisena tulona. Jos tulos kasvaa suureksi, myös veroprosentti nousee nopeasti.
Osakeyhtiö tarjoaa enemmän mahdollisuuksia verotuksen suunnitteluun:
- yrittäjä voi nostaa palkkaa haluamansa määrän,
- osa tuloksesta voidaan jättää yhtiöön 20 prosentin yhteisöverolla,
- osinkoja voidaan nostaa tietyin edellytyksin kevyemmin verotettuna.
Osakeyhtiö on usein järkevämpi vaihtoehto, jos liiketoimintaan sitoutuu paljon varallisuutta tai tarkoituksena on palkata työntekijöitä. Toisaalta perustaminen ja hallinnolliset velvoitteet ovat raskaammat kuin toiminimellä.
Toiminimen arvonlisäverotus pähkinänkuoressa
Jos toiminimen liikevaihto ylittää 20 000 euroa kalenterivuodessa, yrittäjä on pääsääntöisesti arvonlisäverovelvollinen. Raja on voimassa vuodesta 2025 alkaen.
Yleinen arvonlisäverokanta on 25,5 prosenttia, mutta joillakin toimialoilla sovelletaan alennettuja verokantoja.
Arvonlisävero ei ole yrittäjän omaa rahaa, vaan se kerätään asiakkailta ja tilitetään Verohallinnolle. Myyntien alveista voidaan vähentää ostojen sisältämät arvonlisäverot.
Alvit ilmoitetaan ja maksetaan OmaVerossa joko kuukausittain, neljännesvuosittain tai vuosittain liikevaihdosta riippuen.
Tiivistetty muistilista
- Toiminimen tulos = tulot – kulut – yrittäjävähennys
- Tulos verotetaan ansio- ja mahdollisesti osin pääomatulona
- Ennakkoverot maksetaan vuoden aikana arvioon perustuen
- Kuitit kannattaa säilyttää huolellisesti
- Yli 20 000 euron liikevaihdolla arvonlisävero tulee mukaan
- Kirjanpitäjä auttaa, mutta perusymmärrys säästää aikaa ja rahaa
Olga Svarvali
olga@pk-economics.fi
Kuva © Olga Svarvali
20.12.2025
Lyhyt vastaus on: kyllä, mutta tietyin ehdoin. Ravintolalaskuun sisältyvät tipit voivat olla verotuksessa vähennyskelpoisia, jos ne liittyvät yrityksen liiketoimintaan ja ne on käsitelty kirjanpidossa oikein.
Milloin tippi voi olla vähennyskelpoinen?
Yrityksen verotuksessa menot ovat lähtökohtaisesti vähennyskelpoisia, jos ne liittyvät tulonhankintaan tai sen säilyttämiseen. Tämä koskee myös ravintolakuluja ja niihin mahdollisesti sisältyviä tippejä.
Jos ravintolalasku on syntynyt selkeästi liiketoimintatilanteessa – esimerkiksi asiakastapaamisessa, liikeneuvottelussa tai muussa ulkopuolisen tahon kanssa käydyssä tapaamisessa – myös kohtuullinen tippi voidaan katsoa osaksi vähennyskelpoista kulua. Tällöin kyse on usein edustuskulusta.
Entä edustuskulujen rajoitukset?
On kuitenkin hyvä muistaa, että edustuskuluihin liittyy omat rajoituksensa. Kaikissa tilanteissa:
- arvonlisäveroa ei voi vähentää, ja
- koko kustannus ei välttämättä ole tuloverotuksessa vähennyskelpoinen,
erityisesti silloin, jos kyse on asiakkaan viihdyttämisestä eikä selkeästi liiketoimintaan liittyvästä neuvottelusta.
Dokumentointi ratkaisee
Tipin vähennyskelpoisuuden kannalta dokumentointi on avainasemassa. Tositteesta tulisi käydä ilmi:
- mitä on maksettu (myös tippi),
- missä tilaisuudessa kulu on syntynyt,
- keiden kanssa, ja
- mikä oli kulun liiketoiminnallinen tarkoitus.
Hyvin dokumentoitu kulu kestää huomattavasti paremmin myös mahdollisen verotarkastuksen.
Milloin tippi ei ole vähennyskelpoinen?
Jos tippi liittyy tilanteeseen, jolla ei ole liiketoiminnallista perustetta – esimerkiksi henkilöstön vapaa-ajan illallistamiseen tai muuhun yksityisluonteiseen menoon – sitä ei voi vähentää yrityksen verotuksessa.
Yhteenveto:
Tippi voi olla vähennyskelpoinen, kun se on kohtuullinen, liiketoimintaan liittyvä ja asianmukaisesti dokumentoitu. Epäselvissä tilanteissa kirjanpidon merkinnät ja kulun perustelut ratkaisevat.
Olga Svarvali
olga@pk-economics.fi
Kuva Tekoälyn luoma
14.12.2025
Osakaslaina on yksi niistä aiheista, joka herättää yrittäjissä toistuvasti kysymyksiä. Se kuulostaa yksinkertaiselta: yritys lainaa rahaa osakkaalle. Käytännössä kyse on kuitenkin yhdestä tarkimmin valvotuista varojenjakotavoista, ja siksi sen kanssa kannattaa edetä harkiten.
Tässä blogikirjoituksessa avaan, mitä osakaslaina tarkoittaa, milloin se on sallittu ja mitä riskejä siihen liittyy – niin osakkaan, johdon kuin kirjanpitäjänkin näkökulmasta.
Mitä osakaslaina käytännössä tarkoittaa?
Osakaslainalla viitataan tilanteeseen, jossa osakeyhtiö antaa lainaa omalle osakkaalleen tai hänen lähipiirilleen. Osakeyhtiölain mukaan tämä ei ole vapaata varojenjakoa, vaan siihen liittyy tiukat, yhtiön maksukykyä ja tasapuolista kohtelua turvaavat edellytykset.
Osakaslaina voi olla yrityksen kannalta järkevä ratkaisu esimerkiksi lyhytaikaisessa rahoitustarpeessa – mutta vain, jos lainalle löytyy selkeä liiketaloudellinen peruste.
Mitä edellytyksiä osakaslainan myöntämiselle on?
Osakaslainan on täytettävä useita ehtoja. Keskeisimpiä ovat:
1. Lainalla täytyy olla liiketaloudellinen peruste
Yrityksen pitää pystyä perustelemaan, miksi laina on yritykselle hyödyllinen – ei vain osakkaalle.
2. Laina ei saa vaarantaa maksukykyä
Jos yhtiön varat tai kassavirta ovat heikot, laina voi muodostua lainvastaiseksi varojenjaoksi.
3. Lainaehdot ovat markkinaehtoiset
Korko, maksuaika ja mahdolliset vakuudet tulee määritellä kuten ulkopuolisellekin lainansaajalle.
4. Päätöksistä on huolellinen dokumentointi
Hallitus tai yhtiökokous vastaa päätöksestä, ja perustelut tulee kirjata selkeästi.
Milloin osakaslaina muuttuu ongelmaksi?
Ongelmat syntyvät usein, kun lainaa ei makseta takaisin, sitä käytetään yksityisiin tarkoituksiin ilman dokumentaatiota tai laina vaarantaa yhtiön maksukyvyn. Tällöin osakaslaina katsotaan helposti laittomaksi varojenjaoksi.
Seuraukset voivat olla tuntuvat:
- laina täytyy palauttaa korkoineen
- virheellinen käsittely voi vaikuttaa verotukseen
- johto voi joutua vahingonkorvausvastuuseen
- kirjanpitäjälle voi syntyä vastuu, jos hän ei ole tuonut epäselvyyksiä esiin.
Kirjanpitäjän näkökulma – rooli ei ole pelkkä tekninen
Moni ajattelee, että kirjanpitäjä vain “kirjaa tapahtumat”. Osakaslainojen kohdalla rooli on selvästi laajempi.
Kirjanpitäjän on:
- varmistettava, että laina on kirjattu oikeaan paikkaan
- tarkistettava, ettei laina ole vastoin osakeyhtiölakia
- huomautettava asiakkaalle, jos jokin ei täsmää
- toimittava ohjeistusten ja hyvän kirjanpitotavan mukaan.
Pahimmillaan kirjanpitäjä voi joutua tutkinnan kohteeksi, jos osakaslaina on käsitelty väärin eikä virheistä ole huomautettu.
Yhteenveto: osakaslaina on työkalu – ei automaattinen oikeus
Osakaslaina voi olla toimiva väline, kun sen käyttö perustellaan, dokumentoidaan ja toteutetaan huolellisesti. Se ei kuitenkaan ole tapa “ottaa yrityksestä rahaa ulos helposti”. Yrityksen johto ja kirjanpitäjä kantavat asiassa merkittävän vastuun, ja osakkaallekin voi koitua taloudellisia seurauksia, jos sääntöjä ei noudateta.
Kun osakaslaina tehdään oikein, se voi tukea yrityksen toimintaa. Kun se tehdään väärin, siitä tulee nopeasti kallis ja juridisesti raskas virhe.
Olga Svarvali
olga@pk-economics.fi
Kuva Tekoälyn luoma
10.12.2025
Joulun lähestyessä monissa työpaikoissa aletaan pohtia, miten henkilöstöä olisi mukava muistaa vuoden päätteeksi. Herkkukorit, viinipullot ja kulttuurielämykset kuuluvat monen yrityksen perinteisiin. Samaan aikaan herää kuitenkin yksi toistuva kysymys: meneekö lahjasta veroa?
Vaikka työnantajan antama joululahja koetaan yleensä pelkkänä iloisena yllätyksenä, verottajalla on omat sääntönsä siitä, milloin lahja on verovapaa ja missä tilanteissa se muuttuu palkaksi.
Tässä blogissa avaamme selkeästi, miten työntekijöitä voidaan muistaa verottomasti – ja missä kohtaa lahja lipsahtaa verolliseksi.
Mikä tekee joululahjasta verovapaan?
Pääsääntö on yksinkertainen: työnantaja voi antaa työntekijälleen enintään 100 euron arvoisen lahjan verovapaasti, kunhan tietyt ehdot täyttyvät.
Jotta lahja olisi veroton:
- Kaikki työntekijät saavat samanlaisen lahjan.
- Lahja on esine tai palvelu, ei rahaan rinnastettava etu.
- Arvo on enintään 100 euroa.
Tyypillisiä verovapaita lahjoja ovat esimerkiksi herkkukorit, juomapullot, konserttiliput tai muu konkreettinen tavara.
Jos työntekijälle on jo aiemmin vuoden aikana annettu jokin muu verovapaa vähäinen lahja (esimerkiksi 30 euron muistaminen), pienentää tämä joululahjan verotonta enimmäismäärää. Merkkipäivälahjoja ei kuitenkaan lasketa mukaan.
Lahjakortti – verovapaa vai palkkaa?
Lahjakortti aiheuttaa eniten kysymyksiä. Moni työntekijä vaihtaisi mielellään herkkukorin lahjakorttiin, jolla voisi ostaa jotakin mieluista. Tässä piilee kuitenkin verotuksellinen ansa.
Yksilöimätön lahjakortti = palkkaa
Jos lahjakortilla voi ostaa mitä tahansa – esimerkiksi kirjakaupan koko valikoimasta – sitä pidetään rahana.
➡️ Lahjakortti on silloin palkkaa, josta maksetaan veroa kuten normaalista tulosta.
Yksilöity lahjakortti = verovapaa
Lahjakortti on verovapaa vain, jos se on rajattu tiettyyn tuotteeseen tai palveluun.
Esimerkiksi:
- lahjakortti yhden kirjan hankkimiseen
- lahjakortti tiettyyn teatteriesitykseen
- lahjakortti tiettyyn tavaraan rajatusta valikoimasta
Tällöin lahjakortti rinnastuu esineeseen eikä rahaan, ja on siten verovapaa, kunhan 100 euron raja ja muut ehdot täyttyvät.
Keskeinen sääntö: lahjakortilla ei saa voida ostaa vapaavalintaisia tuotteita, eikä sitä voi muuttaa rahaksi.
Esimerkki: Kirjakaupan lahjakortti
Työnantaja päättää antaa työntekijöilleen lahjakortin, jolla voi ostaa yhden kirjan tietyssä kirjakaupassa.
- Lahjakortti on rajattu tiettyyn käyttötarkoitukseen.
- Työntekijä saa valita kirjan valikoimasta.
🔹 Lahja on verovapaa.
Jos sen sijaan lahjakortilla voisi ostaa mitä tahansa kirjakaupasta, tilanne muuttuu:
🔸 Lahja olisi verollinen etu.
Entä jouluraha tai bonus?
Jouluraha, joulubonukset ja kaikki muut rahaan verrattavat edut ovat aina palkkaa, josta maksetaan veroa.
Tähän kategoriaan kuuluvat myös lahjakortit, jotka eivät ole yksilöityjä.
Yhteenveto työnantajille
Jos haluat muistaa henkilöstöä verovapaasti:
- Pidä lahjan arvo enintään 100 eurossa.
- Anna lahja kaikille työntekijöille tasapuolisesti.
- Suosi esineitä tai tarkasti rajattuja lahjakortteja.
- Vältä lahjakortteja, joilla voi ostaa mitä vaan – ne ovat käytännössä palkkaa.
Oikein toteutettuna jouluinen muistaminen on helppo ja verotehokas tapa ilahduttaa henkilöstöä.
Ja mikä parasta – se voi olla lahja, joka lämmittää mieltä ilman veroseuraamuksia.
Olga Svarvali
olga@pk-economics.fi
Kuva © Olga Svarvali
Monet työnantajat haluavat muistaa henkilöstöään vuoden lopussa pienellä lahjalla. Usein herää kysymys: meneekö lahjasta veroa – ja millainen lahja voidaan antaa verovapaasti?
🎁 Mitä lahjoja voi antaa ilman veroseuraamuksia?
Tyypillisiä verovapaita joululahjoja ovat esimerkiksi:
- herkkukorit
- viini- tai konjakkipullot
- pääsyliput työnantajan valitsemaan tapahtumaan
- enintään 100 euron arvoinen tavara
Verovapauden edellytykset:
- Kaikki työntekijät saavat samanlaisen lahjan.
- Lahjan arvo on enintään 100 euroa.
- Kyseessä on esine tai tietty palvelu, ei rahaan rinnastettava etu.
Jos työntekijälle on jo aiemmin samana vuonna annettu jokin muu vähäinen verovapaa lahja (esim. 30 € syntymäpäivälahja), vähentää tämä joululahjan verovapaata enimmäisarvoa.
➡️ Merkkipäivälahjoja (40-, 50-, 60-vuotislahjat, häälahjat, palvelusvuosilahjat) ei lasketa tähän 100 euron vuosittaiseen rajaan.
🎫 Lahjakortti vai herkkukori – kumpi on verovapaa?
Kysymys: “En halua herkkukoria, vaan ottaisin mieluummin 100 € lahjakortin kirjakauppaan. Meneekö siitä veroa?”
🔍 Vastaus:
Kyllä menee – jos lahjakortilla voi ostaa mitä tahansa. Tällainen lahjakortti rinnastetaan palkkaan ja on veronalaista tuloa.
Lahjakortti voi olla verovapaa vain, jos se on selkeästi yksilöity tiettyyn tuotteeseen tai palveluun.
Esimerkiksi: lahjakortti yhden kirjan ostamiseen tietystä kirjakaupasta → verovapaa.
Lahjakortti, jolla voi ostaa mitä tahansa kirjakaupasta → verollinen.
📌 Verovapaan lahjakortin edellytykset
Työnantajan antama lahjakortti on verovapaa, kun kaikki nämä täyttyvät:
- Lahja annetaan koko henkilöstölle.
- Arvo on enintään 100 €.
- Lahjakortti on henkilökohtainen.
- Kortilla voi hankkia vain tietyn tuotteen tai palvelun (tai valita vaihtoehdon rajatusta joukosta).
- Lahjakorttia ei voi vaihtaa rahaksi.
✔️ Esimerkki verovapaasta lahjakortista
Työnantaja antaa työntekijälle lahjakortin, jolla voi ostaa yhden kirjan tietystä kirjakaupasta.
Lahjakortti on yksilöity, vaikka työntekijä saakin valita kirjan kirjakaupan valikoimasta.
→ Lahja on verovapaa.
❌ Esimerkki verollisesta lahjakortista
Jos lahjakortilla voi ostaa mitä tahansa kirjakaupasta, se ei ole yksilöity.
→ Lahja muuttuu veronalaiseksi eduksi.
💰 Entä jouluraha tai joulubonus?
Rahaluonteiset edut – kuten jouluraha, joulubonukset sekä lahjakortit, joilla voi ostaa mitä tahansa – ovat aina palkkaa. Niistä maksetaan veroa normaalisti.
Linkit
Aiheesta lisää esimerkkejä blogissamme: Joululahjat työntekijöille – milloin lahja on verovapaa?
7.12.2025
Moni työntekijä ja yrittäjä pohtii samaa kysymystä:
kannattaako ottaa työsuhdeauto vai ajaa omalla autolla?
Päätös ei ole pelkkä vertailu auton hinnasta ja palkan määrästä.
Taustalla vaikuttaa kokonaisuus, johon liittyvät verotus, ajokilometrit, työnantajan ehdot sekä oma elämäntilanne.
Tässä blogissa avaan, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon ennen päätöstä – ja milloin kumpikin vaihtoehto on yleensä järkevin.
🔍 Milloin työsuhdeauto kannattaa?
Työsuhdeauto on hyvä valinta silloin, kun:
- ☑️ ajat paljon yksityisajoja,
- ☑️ haluat ennakoitavat kulut,
- ☑️ et halua sitoa pääomaa oman auton ostamiseen,
- ☑️ arvostat helppoutta: huollot, renkaat ja muut kulut hoitaa työnantaja tai leasing-yhtiö.
Työsuhdeauton verotettava etu koostuu kahdesta osasta:
- Perusarvo – käytännössä auton ”pääomakulut”
- Käyttökustannukset – huollot, renkaat, ja vapaassa autoedussa myös polttoaine/sähkö
Nämä määrittelevät sen, kuinka paljon autoetu lisää verotettavaa tuloasi.
🧮 Milloin työsuhdeauto ei kannata?
Jos ajoprofiilisi on tämä:
- paljon työajoja,
- vähän yksityisajoja,
…työsuhdeauto voi olla yllättävän kallis valinta.
Miksi?
Koska veroja maksetaan autoedun arvosta – ei siitä, kuinka paljon käytät autoa vapaa-ajalla.
Jos yksityisiä kilometrejä kertyy vain vähän, hyöty jää pieneksi, mutta verot juoksevat silti.
💼 Miten työsuhdeauto vaikuttaa palkkaan?
Työnantajilla on yleensä kaksi tapaa järjestää asia:
1️⃣ Autoedun arvo sisältyy kokonaispalkkaan
→ Rahapalkka pienenee autoedun verran.
2️⃣ Autoetu tulee rahapalkan päälle
→ Kokonaistulo kasvaa, jolloin myös verotus kiristyy.
Siksi tärkein kysymys on:
Kuinka paljon rahapalkasta oikeasti leikataan?
Jos vähennys on suurempi kuin autoedun todellinen hyöty sinulle, työsuhdeauto ei ole taloudellisesti järkevä valinta.
⚡ Sähkö- ja hybridiautoissa lisäetuja
Sähköautoissa ja ladattavissa hybrideissä on verotuksessa omia alennuksia, jotka voivat laskea autoedun arvoa merkittävästi.
Tämä tekee sähköisestä työsuhdeautosta monelle yllättävän kilpailukykyisen vaihtoehdon, varsinkin jos:
- latausmahdollisuus on hyvä
- asut alueella, jossa polttoaineen hinnat ovat korkeat
- haluat minimoida ylläpitokulut
📌 Tiivistettynä – kumpi kannattaa?
Työsuhdeauto sopii sinulle, jos:
✔ haluat helpon ja ennakoitavan autoilun
✔ ajat paljon yksityisajoja
✔ työnantajan ehdot ovat hyvät ja palkkaleikkaus kohtuullinen
Oma auto voi olla parempi, jos:
❗ työajoja on paljon
❗ yksityisajoja vähän
❗ autoetu pienentää rahapalkkaa suhteettoman paljon
🎯 Lopuksi: tee päätös laskelmilla, ei mutulla
Työsuhdeauto voi olla erinomainen etu – mutta vain, jos se sopii juuri sinun arkeesi ja verotukselliseen tilanteeseesi.
Paras tapa on tehdä nopea laskelma vuosittaisista kilometreistä, omasta veroprosentista ja autoedun arvosta.
Silloin vaihtoehtoja ei tarvitse arvailla, vaan voit tehdä päätöksen tiedolla.
Jos haluat, voin myös auttaa tekemään yksinkertaisen vertailulaskelman kahden vaihtoehdon välille!
Olga Svarvali
olga@pk-economics.fi
Kuva Tekoälyn luoma
Osakaslainalla tarkoitetaan lainaa, jonka osakeyhtiö antaa osakkaalleen tai tämän lähipiirille. Kyse ei ole “vapaasta kassannostosta”, vaan tarkasti säädellystä varojen käytöstä osakeyhtiölain näkökulmasta.
Milloin osakaslaina on sallittu?
Osakaslaina on sallittu, kun:
- lainalle on liiketaloudellinen peruste
- lainaehdot ovat markkinaehtoiset (korko, maksuaika ym.)
- laina ei vaaranna yhtiön maksukykyä
- laina voidaan kirjata ja raportoida läpinäkyvästi yhtiön kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä.
Kuka päättää osakaslainan myöntämisestä?
Osakaslainan myöntämisestä päättää yhtiön hallitus tai yhtiökokous. Päätös ja sen perusteet on aina dokumentoitava huolellisesti. Osakkaita on kohdeltava yhdenvertaisesti – yksittäiselle osakkaalle ei voida myöntää “erityiskohtelua” muiden kustannuksella.
Mitä tapahtuu, jos osakaslaina on osakeyhtiölain vastainen?
Jos osakaslaina todetaan lainvastaiseksi varojenjaoksi:
- osakas on velvollinen palauttamaan saamansa määrän korkoineen (korkolain mukaan)
- yhtiön johto voi joutua vahingonkorvausvastuuseen, jos lainvastainen menettely on johtunut huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä
- virheellinen käsittely voi vaikuttaa myös tilinpäätökseen ja verotukseen.
Voiko osakaslaina vaikuttaa kirjanpitäjän vastuuseen?
Kyllä. Jos osakaslaina käsitellään kirjanpidossa väärin tai sitä “peitellään”, voi seurauksia tulla myös kirjanpitäjälle. Kirjanpitäjän velvollisuutena on noudattaa kirjanpitolakia ja ohjeistuksia sekä tuoda esiin havaitut virheet ja riskit asiakkaalle.
Miksi osakaslainojen kanssa kannattaa olla erityisen tarkka?
Osakaslaina yhdistää useita riskialueita: yhtiöoikeus, verotus, kirjanpito ja johdon vastuu. Pienikin virhe voi johtaa:
- lainvastaiseksi katsottuun varojenjakoon
- lisäveroihin ja sanktioihin
- henkilökohtaiseen korvaus- ja vastuukysymykseen osakkaalle, johdolle ja mahdollisesti kirjanpitäjälle.
Siksi osakaslainat kannattaa suunnitella ja dokumentoida huolellisesti – mieluiten asiantuntijan kanssa.
Linkit – Aiheesta muualla
– Blogi artikkelimme aiheesta: Osakaslaina – pieni sana, suuri vastuu30.11.2025
Moni yrittäjä pohtii jossain vaiheessa samaa kysymystä:
”Saako hammaslääkärikulut, kuten hammaskiven poiston, vähentää yrityksen kuluina työterveyshuollossa?”
Lyhyt vastaus – ja monelle yllätys – kuuluu: kyllä voi, kunhan hammashoito on lisätty työterveyshuollon vapaaehtoisiin etuihin.
Tässä blogissa avaan selkeästi, miten tämä käytännössä toimii ja milloin hammashoito kuuluu työterveyden piiriin.
🦷 Työterveyshuolto ja hammashoito – kaksi eri asiaa, mutta eivät toisiaan poissulkevia
Yrittäjälle lakisääteinen työterveyshuolto kattaa:
- työstä aiheutuvien terveysriskien arvioinnin
- työkyvyn ylläpitämisen
- terveystarkastukset
- muut lain vaatimat ennaltaehkäisevät palvelut
Sen sijaan hammashoito ei automaattisesti kuulu työterveyteen.
Tämä saa monen ajattelemaan, ettei hammaslääkärikuluja voisi koskaan vähentää kuluna yrityksessä.
Mutta tässä kohtaa monella menee ovi vahingossa kiinni – vaikka sen voisi avata.
🧩 Kun hammashoito lisätään työterveyden vapaaehtoisiin palveluihin
Työnantaja – ja tässä kohtaa myös yrityksen omistaja-yrittäjä – voi valita, että työterveyssopimukseen sisällytetään myös suun terveyden palveluja.
Tämä toimii näin:
- Työnantaja ja työterveyden tuottaja sopivat hammashoitoa koskevasta palvelutasosta.
- Valitaan vuotuinen korvausraja, esimerkiksi 100–300 € per henkilö.
- Yritys maksaa hammashoidon kulut tähän rajaan asti.
- Kustannus on yritykselle verovähennyskelpoinen.
- Työntekijä (tai yrittäjä itse) saa palvelun verottomana etuna.
Aika hyvä paketti, eikö?
✔️ Mitä hoitoja tämä käytännössä kattaa?
Tämä riippuu työterveyshuollon palveluntarjoajasta, mutta tyypillisesti mukaan voidaan sisällyttää:
- hammaskiven poisto
- hammaslääkärin tarkastus
- paikkaushoito
- röntgenkuvat
- ennaltaehkäisevä suuhygienia
- fluorihoidot ja muut perustoimenpiteet
Kyse on siis arjen hammashoidosta, joka on monille iso ja tärkeä osa hyvinvointia.
💼 Entä yrittäjä ilman henkilöstöä? Onko tämä silti mahdollista?
Kyllä on.
Yksinyrittäjä voi yhtä lailla:
- solmia työterveyshuollon
- lisätä siihen hammashoidon vapaaehtoisena etuna
- määrittää korvausrajan
- ja saada kulut verovähennyskelpoisiksi
Tämä on erityisen järkevää yrittäjille, jotka haluavat rakentaa kokonaisvaltaista työhyvinvointia – ilman että kaikki terveyskulut jäävät henkilökohtaisesti maksettaviksi.
📌 Yhteenveto – näin hammashoito saadaan kuluksi
Hammashoito ei kuulu lakisääteiseen työterveyteen, mutta
👉 sen voi sisällyttää vapaaehtoisiin palveluihin
👉 yritys voi rajoittaa kulut korvauskatolla
👉 kulut ovat yritykselle vähennyskelpoisia
👉 etu on yrittäjälle ja työntekijälle veroton
Tämä on erinomainen tapa tukea omaa ja henkilöstön hyvinvointia järkevästi ja verotehokkaasti.
Olga Svarvali
olga@pk-economics.fi
Kuva Tekoälyn luoma
Kyllä voi – mutta vain, jos hammashoito on otettu mukaan työterveyshuollon vapaaehtoisiin etuihin.
Perinteisesti työterveyshuolto ja hammashoito ovat eri palveluita, ja lakisääteinen työterveyshuolto ei kata hammaslääkärikuluja.
Mutta työnantaja (myös yksinyrittäjä) voi halutessaan sisällyttää hammashoidon työterveyden vapaaehtoisiin palveluihin, jolloin kustannukset ovat:
- yritykselle verovähennyskelpoisia
- yrittäjälle / työntekijälle verottomia etuja
Miten tämä käytännössä toimii?
- Työnantaja ja työterveyshuolto sopivat, että työterveyteen sisältyy myös suun terveyden palveluja.
- Määritellään vuotuinen korvausraja (esim. 100–300 €/vuosi/henkilö).
- Yritys maksaa hammashoidon kulut joko kokonaan tai osittain tähän rajaan saakka.
- Kulut ovat yritykselle hyväksyttävä kulu ja työntekijälle (myös yrittäjälle itselleen) veroton henkilöetu.
Mitä hoitoja tämä voi sisältää?
Yleensä mukaan voidaan ottaa esimerkiksi:
- hammaskiven poisto
- suun tarkastus
- paikkaushoidot
- röntgenkuvat
- suun terveyden ennaltaehkäisevät hoidot
(Palvelut riippuvat työterveyshuollon tarjoajasta ja sopimuksesta.)
Entä jos yrittäjällä ei ole vielä vapaaehtoista hammashoitoa työterveyshuollossa?
Silloin hammashuolto ei automaattisesti kuulu työterveyshuoltoon, eikä sitä voi vähentää yrityksen kuluna.
Mutta yrittäjä voi milloin tahansa:
👉 lisätä hammashoidon työterveyssopimukseensa,
👉 määrittää haluamansa vuosikulurajan,
👉 ja ottaa edun käyttöön verottomasti.
Yhteenveto
- Hammashoito ei kuulu lakisääteiseen työterveyteen, mutta
- Sen voi sisällyttää vapaaehtoiseen työterveyshuoltoon,
- Kustannukset ovat yritykselle verovähennyskelpoisia,
- Ja yrittäjälle / työntekijälle veroton etu.
Linkit – Aiheesta muualla:
– Blogi-artikkelimme aiheesta: Voiko yrittäjä laittaa hammashoidon kulut työterveyshuollon piikkiin?
16.11.2025
Pikkujoulukausi on yritysten vuoden vilkkaimpia hetkiä: ravintolat täyttyvät, ohjelmaa varataan, ja henkilöstö pääsee ansaitusti hengähtämään.
Mutta samalla taustalla pyörivät myös verosäännöt, jotka jokaisen järjestäjän on hyvä muistaa. Tässä selkeä kooste siitä, mikä on vähennyskelpoista ja miten kulut kannattaa kirjata.
Onko alkoholi vähennyskelpoista?
Kyllä on.
Alkoholi kuuluu vähennyskelpoisiin kuluihin silloin, kun pikkujoulut järjestetään henkilöstön virkistystarkoituksessa.
Toisin sanoen: viinit, glögit ja kuohuviinit saa laittaa kuluksi siinä missä ruokailunkin – kunhan kyse on henkilöstön omasta tilaisuudesta.
Mitä ovat “tavanomaiset ja kohtuulliset” pikkujoulukulut?
Lainsäädäntö ei määrittele tarkkaa euromääräistä ylärajaa. “Tavanomaisuus ja kohtuullisuus” arvioidaan kokonaisuutena.
Tyypillisesti vähennyskelpoisia ovat:
- ruoka ja juoma
- juhlatilan vuokra
- ohjelma, esiintyjät ja illan aktiviteetit
- yhteiskuljetukset
Käytännössä: perinteinen pikkujoulupaketti ravintolassa tai vuokratulla tilalla on täysin ok.
Entä jos mukana on yhteistyökumppaneita tai asiakkaita?
Silloin ollaan jo osittain edustuksen puolella.
- Edustuskuluista voi vähentää 50 % tuloverotuksessa.
- ALV:a ei saa vähentää edustuskuluista lainkaan.
- Osallistujalista on tärkeä:
- henkilöstö → virkistys (täysi vähennysoikeus)
- yrityksen ulkopuoliset → edustus (50 % tuloverossa)
Kirjanpidossa kulut kannattaa siis jakaa selkeästi kahteen koriin.
Voivatko puolisot osallistua verovapaasti?
Kyllä voivat – jos kustannukset ovat kohtuulliset.
Tällöin puolisot luetaan osaksi henkilöstölle tarjottavaa verovapaata etua.
Saako puolisoiden kuluihin liittyvän ALV:n vähentää?
Ei saa.
Vaikka puolisoiden kulut voidaan hyväksyä verovapaaksi eduksi, ALV-vähennysoikeutta niihin ei synny.
💡 Muista dokumentointi
Verohallinto katsoo pikkujoulukirjauksia yllättävän tarkasti. Hyvä dokumentointi suojaa yritystä myöhemmin.
Kirjaa vähintään:
- missä tilaisuus pidettiin
- ketkä osallistuivat (myös puolisoiden ja ulkopuolisten osalta)
Tarkat muistiinpanot tekevät kaiken sujuvaksi, ja mahdollisessa verotarkastuksessa asiat on helppo osoittaa selkeästi.
Yhteenveto
Pikkujoulut ovat loistava tapa kiittää henkilöstöä kuluneesta vuodesta – eikä verotuksen tarvitse olla juhlan pilaaja.
Kun kulut ja osallistujat erotellaan oikein ja dokumentointi on kunnossa, kaikki menee sujuvasti ja verotuksen näkökulmasta turvallisesti.
Olga Svarvali
olga@pk-economics.fi
Kuva © Olga Svarvali
”Onko alkoholi vähennyskelpoista?”
✅ Kyllä. Myös alkoholitarjoilut kuuluvat vähennyskelpoisiin kuluihin osana henkilöstön virkistystilaisuutta.
”Mitä tarkoitetaan tavanomaisilla ja kohtuullisilla pikkujoulukuluilla?”
Tarkkaa euromääräistä kattoa ei ole säädetty. Tavanomaisia ja kohtuullisia kuluja ovat esimerkiksi:
- ruoka ja juoma
- juhlatilan vuokra
- ohjelma ja esiintyjät
- yhteiskuljetukset
”Miten toimitaan, jos mukana on yhteistyökumppaneita tai asiakkaita?”
Tällöin osa tilaisuudesta katsotaan edustustilaisuudeksi.
- Edustuskuluista voi tehdä tuloverotuksessa 50 %:n vähennyksen, mutta ALV:a ei saa vähentää.
- Osallistujat kannattaa kirjata ylös ja eritellä kulut:
- Henkilöstö → virkistyskulut (täysi vähennysoikeus)
- Yrityksen ulkopuoliset → edustuskulut (50 % vähennys tuloverotuksessa)
”Miten puolisoiden osallistumisen kanssa?”
Jos puolisot ovat mukana ja heidän osuutensa kustannuksista on kohtuullinen, heidän kulunsa voidaan käsitellä verovapaana henkilöstöetuna.
”Saako puolisoiden osuuteen liittyviä ALV-vähennyksiä?”
Ei. Arvonlisäveron vähennysoikeus ei ulotu puolisoiden kuluihin.
💡 Muista:
Dokumentoi aina selkeästi:
- missä pikkujoulut pidettiin
- ketkä osallistuivat
Hyvä kirjaaminen suojaa myöhemmin mahdollisissa verotarkastuksissa.
Linkit – Aiheesta muualla:
– Blogiartikkelimme aiheesta ja lisätieta yrittäjän näkökulmasta: Pikkujoulusesonki– muista nämä verosäännöt
🔸 Toimiala – ei tarvitse olla virallinen, vaan mitä oikeasti teet ja mistä tulot tulevat
🔸 Arvio liikevaihdosta (myynnistä) kuukaudessa
🔸 Arvio tositteiden määrästä kuukaudessa (myynti- ja ostolaskut, kuitit jne.)
🔸 Onko palkanlaskentaa – jos on, kuinka usein ja monelle henkilölle
💡 Lisävinkki räätälöityyn tarjouspyyntöön, muista:
✨ Y-tunnus
✨ ALV-verokauden pituus (kuukausi, neljännesvuosi vai vuosi)
✨ Käytössä oleva taloushallinto-ohjelma – ja haluatko jatkaa sillä
(Jos ohjelmistoa ei vielä ole, ei hätää – autamme valitsemaan juuri sinulle sopivimman vaihtoehdon.)
Linkit – lisää aiheesta
– Samat tiedot videon muodossa: Tarjouspyyntö tilitoimistolle?
– Suurinpiirteinen arvio Tilitoimiston hintalaskurilla
Kassavaje
Yksinkertaistaen. Kysy itseltäsi ainakin seuraavaa mikäli yrityksen kassa häämöttää pohjaa:
👉🏻myytkö liian halvalla? -> vertailee hintoja kilpailijoihin. Mikäli hinta-tasosi on selvästi matalampi, niin jotain laskelmissa meni pieleen.
👉🏻onko maksuehtosi liian pitkät? -> rahan pitäisi liikkua ketterästi. Jos ostolaskujen maksuehdot ovat lyhyemmät kuin sinun myyntilaskujen maksuehdot, niin olet hyvin nopeasti pulassa.
👉🏻uskallatko ennakkolaskuttaa tarvittaessa? -> joskus on pakko tehdä rohkeahko ja virrasta poikkeava päätös.
Linkit ja lisätietoa aiheesta:
– Kattavampi artikkelimme aiheesta blogin puolelta: Mitä pienyrittäjä voi tehdä, kun liikevaihto romahtaa?
Huom! Ei koske uusia yrityksiä.
Meille on toimitettava seuraavat kirjanpito-aineistot edellisiltä kuukausilta:
- Tiliotteet
- Myyntilaskut
- Ostolaskut
- Verotiliotteet
- Mahdolliset käteiskuitit ja kassakladi / kassakirja
- Mahdolliset verottajalta tulleet kirjeet/selvityspyynnöt/maksuohjeet
- Mahdolliset palkkalaskelmat
- Edellisen tilivuoden tilinpäätös tase-erittelyineen ja kopio annetusta vero-ilmoituksesta
- Mikäli rästissä on osa tilivuotta tai meille siirrytään kesken tilivuoden, niin viimeisin tase-erittely/tuloslaskelma ja päivä-/pääkirjat samalta kaudelta
